perjantai 2. tammikuuta 2015

Hengissä, ehkä

Elossa ollaan, vaikka blogin päivitysvälistä ei niin voikaan ehkä päätellä. :D Marraskuun alussa kävin siis leukaleikkauksessa, ja sen jälkeen onkin aika mennyt osittain toipuessa, osittain järjestellessä asioita ja kiriessä koulunkäyntiä kiinni. Joka tapauksessa, kiirettä on pitänyt. Koirat ovat sopeutuneet hyvin vaihtelevaan rytmiin ja siihen, että ramppaan kokoajan jossakin. Onneksi sentään joululomaksi päästiin Jyväskylään "rauhoittumaan" (joskin sielläkin tahti oli jossain määrin kova), kaiken kaikkiaan kahdeksi viikoksi. :) Kelit suosivat, ja koko reissun ajan saimme nauttia lumesta ja kunnon pakkasista. Vasta tänään keli kääntyi surkeaksi, mutta sen ehdimme nähdä vasta Helsingin päässä.

Joulu kyllä sujui meillä varsin mallikkaasti ja mukavissa merkeissä. Jyväskylässä koirat väsyvät aina totaalisesti, ne kun eivät ole tottuneet siihen, että usea ihminen häärää ympärillä. Ja sen lisäksi vielä tehtiin pitkiä metsälenkkejäkin joka päivä. Lilon mielestä taisi kuitenkin olla vähän liian kylmä leikkimiseen - olihan siellä pahimmillaan jopa -20 astetta pakkasta! Koirat eivät leikkineet juuri kertaakaan koko reissun aikana - ainakaan ulkona. Sisällä kyllä sitten paini-intoa löytyi senkin edestä. :D Mutta ei se mitään, kyllä oli mukavan rentouttavaa lenkkeillä hiljaisessa ja lumen peittämässä metsässä.

































































Varsin paljon kyllä nautin siitä, miten rauhallista noilla lenkkipoluilla on kulkea. Vastaantulijoita ei ollut juuri ollenkaan, ja nekin jotka kohtasimme, osasivat pääosin ohittaa hienosti. Yksi ikävä kohtaaminen kävi, kun iso musta irtokoira lähti haukkuen ajamaan Liloa takaa. Lilo tuli kuitenkin kutsusta takaisin ja vieras koira jäi sitten omille teilleen, onneksi. Lilo ei kuitenkaan vaikuttanut kovin pelästyneeltä, enemmän taisin itse säikähtää.

Jouluna koiratkin saivat toki lahjoja, lähinnä herkkujen muodossa. Nakit taisivat olla molempien mielestä se paras lahja. Kuvaa lahjojen avaamisesta ei ole, sillä hetki oli, krhm... jokseenkin hektinen. :D Mutta tonttulakkikuva meiltä löytyy!






































Loki pääsi myös poseeraamaan kauniissa talviauringossa. Lilo ei halunnut poseerata pakkasessa. Aina kun yritin saada sen hienosti killittämään kameraan, se vääntäytyi katkarapuasentoon piestyn näköisenä. :D Eihän sellaisesta voinut kuvia ottaa. Loki sen sijaan nautti arktisesta ilmastosta ja esitteli parhaita ulkoisia avujaan.

























Uudeksi vuodeksi päätin pitkällisen pohdinnan jälkeen jäädä Jyväskylään. Vaikka kumpikaan koirista ei ole koskaan reagoinut raketteihin millään tavalla, ahdistaa ajatus mua silti. En yhtään tykkää jättää niitä yöksi yksin silloin kun paukkuu, vaikka se ei niitä häiritsekään. Mukavasti tuo UV sujui silti, mahdollisesti oli jopa kivempaa kuin Helsingin ruuhkaisissa bileissä. Koiria ei - edelleenkään - pauke haitannut. Illalla vein ne vain hihnassa takapihalle, varmuuden vuoksi. Siellä paukkui ihan vieressä niin, että jopa itse vähän säikähdin, mutta nuo eivät korvaansakaan lotkauttaneet. Hyvä niin.

Uuden vuoden päivänä oli jo vähän loskaisaa ja märkää, mutta teimme silti urheasti perinteisen uuden vuoden kävelyn vanhempien ja koirien kanssa. Otimme myös perinteisen "Anna ja koirat pölkyillä" -kuvan. :D


























Näin jälkikäteen vielä - oikein hyvää uutta vuotta ja joulun viimeisiä pyhiä kaikille tutuille ja tuntemattomille!! :)

Terveisin: Anna, Loki ja Lilo

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Koira kuntoutettu, seuraavaksi omistajan vuoro

Jännät ajat on nyt luvassa, taas vaihteeksi! Juuri on Lilo saatu kuntoon, seuraavaksi on mun vuoro. Olen nimittäin ylihuomenna menossa isoon leukaleikkaukseen. Lyhyesti selitettynä multa sahataan irti sekä ylä- että alaleuka, siirrellään niitä (aika paljon), ja porataan takaisin kiinni. Samassa rytäkässä nenää pitää myös vähän fiksailla, jotta se ei menisi aivan ruttuun ja vinoon ja mitä kaikkea. Eli on varmaan sanomattakin selvää, että kyseessä on aika iso juttu. :D Ko. leikkausta on suunniteltu vähän reilu kymmenen vuotta, joten tätä on kyllä odotettu. Miinuspuolena on pitkä, kuuden viikon sairasloma, jonka aikana olen äärettömän turvonnut sekä tiukalla sosemaisella ruokavaliolla. Kiinteää ruokaa saan syödä ensimmäisen kerran vasta 16. joulukuuta, miten ankeaa!

Sairaalassa joudun viettämään muutaman päivän, ja siitäkin vielä pari päivää eteenpäin olen todennäköisesti varsin heikossa hapessa. Koirat menevät siis Annalle hoitoon, ja saavat siellä viettää aikaa tovereidensa Maisan ja Sinnin kanssa. Olen kyllä älyttömän kiitollinen siitä, että naapurissa asuu kaveri, jonka kanssa voidaan tarpeen tullen koiria vaihdella. :D Hoitoapu ei ole ainoa plussa, vaan myös se, että olen tässä viimeaikoina saanut lainata Maisaa harrastuksiin. Omat koirat eivät ole juuri canicrossaamisesta innostuneet, mutta Maisa on luonnonlahjakkuus.


Anteeksi videon heiluminen, ymmärrettävästi oli vähän hankalaa kuvata juostessa, varsinkin kun vauhti on tuossa parhaimmillaan 15km/h luokkaa. :,D Maisa on tosi taitava ja reipas, se vetää aina kaikki lenkit alusta loppuun ja tottelee käskyjä loistavasti. Ohituksissa ei tarvitse tehdä mitään, kun neitokainen vain painelee ohi. Ollaan tehty 5-7km lenkkejä, ja Maisa jaksaa tosi hyvin. Välillä olen ottanut Lilon ja Sinninkin mukaan (kyllä, kolme whipua kerralla XD). Sinni ei vedä, vaan hipsuttaa vierellä. Lilo vetää vaihtelevasti, mutta ei sellaisella innolla kuin Maisa. Harmi vain, että nyt tulee tähänkin harrastukseen taukoa niin paljon, ja voi olla, ettei talvella sitten pahemmin juoksennella. Jos sitä talvea nyt edes tulee (katkerasti muistelen viimetalvea)... mutta ehkä me sitten kokeillaan jotain pulkan vetoa, hiihtämistä ja sen sellaista.

Muutoinkin olen nyt ottanut kaiken ilon irti hyvistä keleistä ja siitä, että vielä jaksan lenkkeillä. Kävimme tälläkin viikolla kahdesti Hyvinkäällä rallaamassa. Toisella kerralla oli mukana Loki, Lilo, Sinni ja Maisa. Eilen taas mukana oli Lilo, Maisa, Sinni ja kolme muuta whippettiä, joista yksi on Lilon ja Sinnin pentuesisko ja yksi sitten heidän äitinsä. :) Loki sai jäädä lepäämään kotiin siksi aikaa, myöhemmin käytiin vähän treenailemassa. Molemmilla kerroilla oli varsin hauskaa ja se kyllä koirien ilmeistä näkyy!

Kaikista kuvista kiitos (jälleen kerran) Anna Mertaojalle! :)


Lilo selvästi onnellisena siitä, että pääsee pitkästä aikaa riehumaan koko porukan kanssa!


 Ryhmärämä. Huomatkaa Sinnin kalman katse.


 Loki ja Sinni on hulluja. :D


 Jylhäkallion ylpeys.


 Tuulen tuivertama, joskin juuri läpikotaisin harjattu Loki.


 Kaukametsän pakolaiset. :D


Ihana kaunis Loki, josta on karvanlähtö tehnyt saukon.


Tämä kuva lämmittää sydäntä! Sinni on aina suhtautunut Lokiin varauksella. Erityisesti pentuna se ei edes oikein halunnut juosta/leikkiä, jos Loki oli mukana. Siis Loki ei ole sille koskaan mitään tehnyt, mutta se on iso, äänekäs ja karvainen (XD), joten nämä kaksi eivät ole oikein samalla aaltopituudella. Nyt kuitenkin Sinni on viimeaikoina rohkaistunut Lokin suhteen tosi paljon, ja Sinni leikkii ihan innolla, vaikka Loki onkin mukana. Tämä otos kuvastaa tätä Lokin ja Sinnin välien lämpenemistä, katsokaa nyt tuota maireaa virnettä Sinnin naamalla, kun se juoksee Lokin kanssa kylki kyljessä. :,)

Ja viimeiseksi bonuskuva... PAKOON NE TULEE!


Näiden hurjien rallien jälkeen on hyvä vetäytyä sohvan nurkkaan ällöilemään:


Tosiaan eilen käytiin myöskin Hyvinkäällä. Sieltä tulee rallikuvia joskus tai sitten ei. :D Mutta laitetaanpa nyt yksi joukkokuva todisteeksi, että siellä on käyty.

Kuvasta kiitos Riina Tuomiselle!


Vasemmalta oikealle: Lilo, Kiwie (Lilon äiti), Maisa (Lilon puolisisko), Taiga (Lilon pentuesisko), Sinni (Lilon pentuesisko) ja Wanda (ulkopuolinen XD).


maanantai 20. lokakuuta 2014

Viimein VAPAA!

Otsikko jo kertookin tärkeimmän - eli viimein on Lilon neljän kuukauden lepo ohitse, ja tyttö saa palata hiljalleen normaaliin elämään! Kyllä on ollut rankka rumba, mutta kesäinen epätoivo on jo vaihtunut positiivisuudeksi. Loppujen lopuksi aika kului nopeasti, ja Lilo kesti levon todella hyvin, eikä neidin pää hajonnut missään vaiheessa.

Fysioterapiassa käytiin viimeistä kertaa (tai no, mahdollinen kontrollikäynti vielä kolmen kuukauden päästä) viime viikon torstaina. Allastreenin lisäksi fyssari katsoi koko koiran läpi hieroen ja venytellen, etsien jumeja ja jäykkyyksiä. Niitä ei löytynyt yhtäkään, ja liikeradatkin olivat loistavat. Pelkkää hyvää sain kuulla, saatiin jopa siunaus kaikille harrastuksille, jopa rata- ja maastojuoksulle! :D Eli mahdollisesti Lilo pääsee ensi kautena aloittamaan uraansa, jos nyt uskallan sitä niihin juttuihin päästää tämän jupakan jälkeen...

Potilaskertomuksessa luki seuraavaa:

"Lilo tulee fysioterapiaan lopputarkistusta varten. Ei ole näkynyt ontumia. On nyt ollut mukana juoksulenkeillä noin 5-6km matkoja. Kävelylenkit ollut 1,5-2h pisimmillään, ei ongelmia.

Seistessä painonkannatus symmetrinen. Tassunnostot symmetriset. Samoin lihasmassa ja nivelten liikeradat hyvät ja symmetriset. VJM treenissä 16min jaksolla kaksi reipasta ravipätkää. Lilo ravaa ne kauniisti ja jaksaa hyvin. Maton nopeus ravissa 8,5.

Kaikki kunnossa eli paluu normaaliin elämään. Siirrytään asteittain täysin normaaliin liikuntaan. Eli saa päästää vapaaksi ja juosta enemmän. Lilo voisi tulla kontrollikäynnille noin 3kk kuluttua.

Oikein hyvää jatkoa reippaalle Lilolle!"

Eli on varmaan sanomattakin selvää, että fyssarikäynnin jälkeen olin varsin tyytyväinen ja hilpeällä tuulella!

Lilon ensimmäinen hetki vapaana näytti tältä:


Tyttö osaa siis selvästi arvostaa paranemistaan, intoa riittää. Vielä tämä viikko mennään suht rauhallisesti, eli vapaaksi pääsee vain lyhyitä aikoja kerrallaan, suht tasaisilla ja aukeilla paikoilla, joko yksin tai rauhallisten kavereiden kanssa. Ensi viikolla sitten voi jo palata normaaliin, eli saavat Lokinkin kanssa juosta ja riehua. Nyt joutuvat vielä hetken leikkimään ainoastaan sisätiloissa...


Loki taasen on päässyt jatkamaan treeniä ahkerasti. Alo:n liikkeet alkoivat jo kyllästyttää yhtä sun toista (etenkin omistajaa...), vaikka ne eivät suinkaan täydellisesti vielä sujukaan, etenkään koirahäiriössä. Mutta vaihtelun vuoksi ollaan nyt ruvettu ottamaan noutotreeniä mukaan. Se on varmaan ihan viisasta, koska musta tuntuu, että siihen tulee uppoamaan paaaaaljon aikaa...:D Koko yritys on tuntunut jo pitkään melko toivottomalta. Ei ole hyvä yhdistelmä se, etten osaa noutoa Lokille opettaa ja se, että jostain syystä Lokille on kapulan suussa pitäminen ihan hirveän vastenmielistä. Meitä on jo moni treenitoveri koittanut auttaa, mutta tuloksetta... jos jollakulla on vinkkiä meille, niin ottaisimme kyllä kiitollisina vastaan!

Nyt toistaiseksi olen ajatellut edetä hyvin hitaasti, odottaen Lokin oma-aloitteisia ehdotuksia. Muuten ei tunnu menevän juttu perille. Lokia on hyvin vaikea ylipäätään saada kiinnostumaan kapulasta, saati ottamaan sitä suuhun. Mutta kaikista haastavinta on yrittää saada se kantamaan sitä. :D Aloitettiin siitä, että naksuttelin Lokille pelkät nenäkosketukset kapulaan. Kun se alkoi mennä perille, odotan Lokin ottavan kapulan suuhun (ei tarvitse vielä nostaa maasta). Tässä vaiheessa menemme nyt, ja sekin oli työn ja tuskan takana. :D


Seuraava vaihe, jota hieman ollaan jo aloiteltu, on se että Loki nostaisi kapulan maasta. Siitä sitten edetään, jos osataan, kapulan kuljettamiseen jne. En todellakaan tiedä onko tämä hyvä tapa meille, mutta muutakaan en keksi. :/ Kun vielä käytiin ohjatuissa treeneissä, siellä pidettiin kapulaa ihan kädellä koiran suussa ja naksuteltiin siitä. Mutta musta tuntuu, että se teki kapulasta entistäkin vastenmielisemmän Lokille. Sille ei vaan ole yhtään luontaista pitää mitään suussaan (ellei kyseessä ole pallo), ei se tykkää keppejäkään hakea saati kuljetella. Tosiaan, vinkkejä otetaan vastaan! ;)

Agilityssa ollaan jatkettu samalla hömppälinjalla kuin ennenkin. Meinasin viedä Lokin luustokuviin (lonkat, kyynärät ja selkä) vuodenvaihteen tienoilla ja jos siellä näyttää kaikki hyvältä, voitaisiin ehkä ilmoittautua jollekin kurssille. Katsoo nyt. 2o2o-kontaktitreeni on edennyt tasaisesti ja on nyt varsin hyvässä pisteessä, samoin kepit. Nyt pitäisi ottaa ohjauskuvioita lähempään tarkasteluun ja treenata niitä. Ne ei todellakaan kuulu mun vahvuuksiin ja siksi ulkopuolista ohjausta kaivattaisiinkin...:D




sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Uusia leikkimestoja ja harrastuspäivitystä

Onpas ollut taas aika toiminnantäyteinen viikonloppu! Kävimme perjantaina Annan, Maisan ja Sinnin kanssa ensimmäistä kertaa Hyvinkään hiekkakuopilla. Tarkoituksena oli väsyttää koirat mahdollisimman tehokkaasti, joten päädyttiin tällaiseen pikkuseikkailuun. Matka oli aika pitkä autolla taitettavaksi (n.35min), mutta se oli sen arvoista! Tai tietysti hyvä mun on sanoa, kun en itse ajanut...:D Ehdottomasti mennään sinne uudestaan, silmänkantamattomiin oli hyviä rallimaastoja, aukeaa alaa ja kumpareita. Loki oli todella innoissaan ja olikin parin tunnin lenkuran jälkeen aivan puhki.

Anna otti ilokseni kameran mukaan ja ottikin kyllä monia mielettömän hienoja otoksia. Valmistautukaa kuvaoksennukseen, se tulee tässä. :D (Ja siis toistamiseen, kaikki kuvat on ottanut lahjakas Anna Mertaoja!)




 
Tämä kuvastaa mun mielestä hyvin Lokin ja Maisan persoonallisuutta. :D Hulluja ne on molemmat.

En edes tiedä mitä sanoa. Mun koira on todella kaunis...:D






































Päätinkin jo, että tämä tulee vielä kehystettynä mun seinälle!







































Sääliksi kävi, kun Lilo ei päässyt mukaan pitämään hauskaa. Paikka oli ihan kuin Lilon paratiisi - tiedän, että jos se olisi terve, olisi se juossut siellä pää kolmantena jalkana ja nauttinut olostaan suunnattomasti. Tämä onkin ollut se rankin puoli tässä tilanteessa. Mutta kyllä me tullaan tuonne menemään sitten kun Lilokin pääsee mukaan, ja se varmasti osaa arvostaa sitä silloin. Tällä viikolla fyssari antoi käskyn käydä pikkuhiljaa juoksulenkeillä Lilon kanssa, ja se on ainakin ihan kiva uusi aktiviteetti, jota voidaan yhdessä tehdä. Ruvetaan pikkuhiljaa kasvattamaan lihasmassaa, mitä olen kyllä odottanutkin, kun tyttö on tätä nykyä ihan löysä pötkelö. :D

Lauantaina Loki saikin sitten jäädä kotiin huilimaan, kun suuntasimme Lilon ja Sinnin kanssa lähelle Oulunkylään mätsäreihin. Ajattelin, että se olisi sopiva rauhallinen ja ei kovin rasittava asia, jota sen kanssa voi tehdä. Tilaisuudessa kesti harvinaisen kauan, koska tuomari syynäsi jokaisen koiran hyvin tarkkaan ja antoi kaikille treenivinkkejä jne. No, mikäs siinä, kun keli oli hyvä ja oli mukavia ihmisiä, joille jutella. Lilolla meni ihan kivasti siihen nähden, ettei se ole missään käynyt kevään jälkeen. En myöskään halunnut kauheasti treenailla ennen kehään menoa, ettei se liikaa rasitu. Lilo esiintyi ihan pätevästi, vaikkakin lopussa alkoi seisoskelu selvästi väsyttää tai kyllästyttää tai molempia. En sitten vaatinut siltä paljoa, koska ajattelin, että leikattu jalka saattoi väsyä. Hengailtiin siinä sitten vähän epävirallisemmassa asennossa. :D

Uutena asiana tuli pieni jännitys pöydällä, missä Lilolla ei ole ennen ollut ongelmaa. Asiaan varmaan vaikuttaa se, että koko kesä on rampattu eläinlääkärillä, missä on tehty kaikenlaista inhottavaa pöydällä. Täytyy varmaan ruveta sitä asiaa työstämään, ettei mene pahemmaksi tuo. Ei se mitenkään paniikkiin mennyt, mutta vähän nojaili muhun päin ja vapisi.

Lilosta ei varmaan koskaan tule mitään huippu-urheilijaa tai näyttelytähteä tuon polven takia, niin ortopedi vähän varoitteli. Nuo mätsärit nyt on siinä mielessä ihan kivaa puuhaa sitten, että ei ole niin vakavaa, mutta päästään kuitenkin jotain tekemään yhdessä niin, että ollaan ihan ihmisten ilmoilla. :) Tällä kertaa saatiin vain punainen nauha eikä sijoitusta, mutta olin tyttöön varsin tyytyväinen! Sen sijaan Sinni menestyi odottamallani tavalla ja valikoituikin sitten BIS 2:ksi. :D Se sai läjäpäin palkintoja ja krääsää, mitä sitten raahattiin kassikaupalla takaisin kotia. :D Onnea siskolle!

Samaan aikaan mätsäreiden kanssa olisi ollut myös möllitoko Tikkurilassa. Pitkään harkitsin, että kumpaan menen. Halusin nyt kuitenkin tarjota Lilolle huomiota ja ohjelmaa, kun se on ollut niin paljon vaan kotikulmilla. Harmi vain, että noita möllitokoja järjestetään varsin harvoin, ja haluaisin kuitenkin Lokin kanssa johonkin osallistua, kun se on nyt treenannut tokoa ihan mielettömän hyvin. Tehtiinkin nyt Heidin kanssa yhteinen tavoite, että mentäisiin keväällä ihan virallisiin kisoihin. O_O Todella hurjaa, mutta pakkohan se on joskus uskaltaa! Loki on kolmeen möllitokoon osallistunut, joista kaksi meni tosi hyvin ja yksi ihan penkin alle. :D Nyt sitten aloitetaankin oikein tehotreeni, että saadaan tekemiseen varmuutta ja kaikki pienetkin viat hiottua. Ainakin häriötä pitää harjoitella ja palkattomuutta treenata. Kohti ääretöntä ja sen yli! Ja sitä rataa...:D

lauantai 6. syyskuuta 2014

Toipumista, treeniä ja hauskanpitoa

Hupsista, kun on taas kiirettä pitänyt! Koulu lähti käyntiin oikein ryminällä - mihin ne pehmeät laskut oikein katosivat?! Minulla alkoi kuormittava äidinkielen sivuaine, mikä tarkoittaa sitä, että koirien on pitänyt varsin lyhyellä varoitusajalla tottua pitkiin yksinoloihin. Toverit ovat kuitenkin selvinneet tästä mullistavasta muutoksesta täysin pistein, jopa Lilo on osannut olla todella hienosti. Hiljaa on oltu ja kämppäkin entisessä kuosissa. Hyvät hauvat!

Lilo on enimmäkseen keskittynyt polvensa parantamiseen, ja on suoriutunut siitä varsin hienosti. Kävimme jälkimmäisellä - ja viimeisellä - kontrollikäynnillä viikko sitten. Näin mukavia sanoja löytyi potilaskertomuksesta:

"Noin 5 viikkoa sitten korjattu takaristiside kirurgisesti.

Ei lankareaktioita.

Liike erittäin hyvä. Arastamaton täysi liikerata.

Polvi selvästi paksumpi mutta ei täyttynyt.

Otettiin kontrollisivukuva hereillä.

Todettiin että...

Jatketaan fysioterapiaa."

Ortopedi kehui, että Lilo on toipunut aivan hämmästyttävän nopeasti ja tehokkaasti. Samaa sanoi fyssari. Nyt kuitenkin pitää jaksaa olla maltillinen, eikä saa innostua hyvästä kehityksestä liiaksi. Vielä on lepoa jäljellä puolisentoista kuukautta. Kuitenkin hihnassa saadaan kävellä jo 30min kerrallaan, ja viikon välein tähän saa lisätä 5min. Joten täysin tyhjän panttina Lilon ei tarvitse olla, ja tähän liikuntamäärään neiti vaikuttaa olevan ihan tyytyväinen. Lisäksi käymme viikottain fyssarilla vesijumpassa, jossa vahvistetaan leikatun jalan lihaksia. Kyllä siitä vielä hyvä koipi tulee! :)

Lokin kanssa on taas saanut treeni jatkua. Tokoon olen taas vähän kyllästynyt - kuten aina :D - ja siksi otetaan siitä hieman taukoa. Sen sijaan ollaan nyt treenattu rallytokon yksittäisiä liikkeitä ja alan hiljalleen lämmetä tuollekin lajille. Huomenna mennään kaverin kanssa treenaamaan kylttien kanssa jotain radan tapaistakin. Katsotaan, miten se sujuu!

Agilitynkin suhteen ollaan taas herätty hiljalleen henkiin. Ollaan ruvettu taas käymään Kompassin agilitytilassa kaverivuorojen muodossa. Kepeillä ja kontakteilla on tapahtunut suuria harppauksia, sen sijaan ratatekniset asiat ovat ottaneet takapakkia, koska ohjaaja on unohtanut miten ohjataan. :D En saa Lokia irtoamaan kaikissa kohdissa kunnolla, ja jostain syystä aina niin hyvin mennyt rengas on ruvennut takkuamaan? No tiedetäänpä ainakin, mitä jatkossa treenataan!

Muuten ollaankin sitten vaan lähinnä leikitty kavereiden kanssa ja höntsäilty kaikenlaista mukavaa.



























Sitten myös hieman yllättävä, uusi harrastus on mahdollisesti tekemässä tuloaan elämääni. Olen aina halunnut harrastaa canicrossia, koska tykkään juoksemisesta noin yleisestikin ottaen (viikon päästä puolimaratoni, iiiiiik). Lokia olen pitänyt juoksutoverina jo reilun vuoden verran, mutta en ole vielä tähänkään päivään asti saanut sitä vetämään. Se tepsuttaa vierellä tai takana ihan somasti, mutta ei se siitä yhtään tykkää, saati että sitten innostuisi vetämään. Aika usein sitä saa hoputtaa ja raahata perässä, joten kivaa se ei ole millekään osapuolelle.

Mutta! Hieman randomin oikun tuloksena päädyin ottamaan kaverin koiran Maisan koeajolle. Maisa ei ole aina se ihan energisin ja innokkain tapaus, joten suhtauduin ajatukseen "eihän tässä mitään menetäkään"-asenteella. Mutta vautsivau, Maisahan pääsi yllättämään! Tytteli ravasi kuin vanhakin tekijä, veti hienosti ja kaikki meni ihan nappiin. Maisa saikin nyt sitten ihan oikeat vetovaljaat, ja mulle on tulossa vetovyö hihnoineen toivon mukaan ensi viikolla. Pari juoksulenkkiä nyt siis takana ja näyttää siltä, että mä nyt viimein pääsen sitä canicrossia harrastamaan. :D Ilon päivä!

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ylä- ja alamäissä...

Lilolla oli viime viikon torstaina (24.7.) polvileikkaus. Leikkaus itsessään meni kyllä ilmeisen hyvin, mutta operoinnin aikana tuli vastaan pienimuotoinen yllätys. Nimittäin, eturistiside ei ollutkaan poikki, vaan takaristiside. Ortopedi jaksoi toistamiseen hämmästellä, miten harvinainen tapaus on kyseessä. Ensinnäkin, takaristarin vaurioituminen on jo itsessään todella epätodennäköistä. Ja silloinkin, kun niin tapahtuu, lähtee yleensä mukana luupala tai eturistarikin vaurioituu. Tällä kertaa ei niin kuitenkaan käynyt, vaan polvi oli ihan täysin ehjä ja normaali, lukuunottamatta tietysti tuota takaristaria. Vetolaatikkotesti oli antanut viitteitä eturistarin vaurioon, mutta ilmeisesti se johtuikin siitä, että sääriluu oli jotenkin muljahtanut paikaltaan.

"Olettamus vetolaatikkoliikkeen suunnan perusteella oli, että kyseessä on etummaisen ristisiteen repeämä. Leikkauksessa kuitenkin medial mini artrotomiassa todettiin, että etummainen ristiside oli ehjä, mutta takaristiside oli irronnut 2/3 yläkiinnityksestään. Vetolaatikkolöysyyden suunta johtui polven poikkeavasta lepotila-asennosta sekä seistessä että rauhoitettuna. Avulsiota (irronnutta luupalaa) ei ollut. Eturistisideleikkauksen sijaan tehtiin takaristisideleikkaus. 1,5mm reikä porattiin sääriluun mediokaudaaliseen yläosaan ja laitettiin no2 tigerwire siitä läpi sekä kiinnitettiin polvilumpion viereiseen kudokseen. Samanlainen kiristys tehtiin myös lateraalisesti. Lateraalisesti tiger wire kiinnitettiin pohjeluun yläosan ympärille.

Kierukat ok.

Suturat ovat polvinivelen ulkopuolella. Ommelaine menee jossain vaiheessa poikki, mutta siinä ajassa nivelkapseli on toivottavasti kiristynyt niin, ettei löysyyttä uudelleen ilmene.

Polvessa tulee mitä todennäköisimmin ilmenemään ontumaa elämän varrella.

Takaristisiteen repeämä on todella harvinainen. Lilon tapauksessa ollut ristisiderepeämä on vielä harvinaisempi kuin takaristisiteen kiinnityskohdan avulsioirtauma."

Toisaalta tämä yllätys oli ihan positiivinen, koska takaristiside ei ilmeisesti ole koiralle ihan niin tärkeä kuin eturistiside, ja leikkaus oli pienempi. Toisaalta ortopedi sanoi suoraan, ettei Lilosta miksikään ratajuoksijaksi tai agilitytykiksi ole (ei sillä, että sitä olisin sille kaavaillutkaan). Tavallisena lenkkikaverina ja seurakoirana kuitenkin pitäisi mennä ihan hyvin, tosin polvi todennäköisesti tulee jatkossakin satunnaisesti oireilemaan. Hieman synkkä tuomio siis alle vuoden ikäiselle koiralle. :/ Mutta näillä mennään - pääasia, että Lilo pääsee vielä viettämään iloisia ja tavallisia koiranpäiviä jatkossa. Onneksi minkään sortin nivelrikkoa ei näyttänyt olleen muodostunut, joten se on ainakin varsin positiivista.

Viikon päästä on kontrolliaika ja vasta kolmen viikon päästä jalan side otetaan pois, ja kuntouttaminen voidaan aloittaa. Siihen asti Lilo on pidettävä täysin levossa, ainoastaan 5-10min tarpeidentekokävelyt on sallittuja. Huoh. Lilolle tulee siis yhteensä parin kuukauden täysilepo. Mulla alkaa kohta loppua mielikuvitus kesken, että miten saan sen ilman liikuntaa väsymään. Lainaksi saadut älypelit alkavat sujua jo ihan tosta vaan.


(Joo ja tiedän, valjaat lörpöttää edestä pahemman kerran... pitäisi panostaa johonkin vinttarityyppisiin valjaisiin, mutta en oo vielä saanut aikaiseksi.)

Ja ikään kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, tytteli päätti muutama päivä ennen leikkausta myös aloittaa ensimmäiset juoksunsa. :D Liloa harmittaa juoksut selvästi paljon enemmän kuin tuo rupu polvi, se vaan köllii apeana kevythäkissä, ja se pitää kirjaimellisesti repiä sieltä ulos, jos haluaa viedä koiraa pissalle tai muuta. Tavallaan hyvään vaiheeseen kyllä tuli juoksut, kun nyt muutenkin joutuu pitämään koiraa kokoajan remmissä. Ja koska juoksut väsyttää Liloa ihan selvästi, niin ehkä tää lepoaika menee sävyisämmin. :D Tytteli on myös varsin kipakka Lokia kohtaan, joten ei sekään pääse sitten Lilon jalkaa härkkimään.

Näin valtavan innoissaan Lilo on pissatuslenkeistä...







































Leikkauksen jälkeen Lilo oli tosi kipeä ja sekaisin, se itkeskeli paljon ja jouduin nukkumaan sen vierssä lattialla. Se ei pystynyt siirtymään vesikupille itse, ja näiden helteiden takia jouduin juottamaan sitä ihan tämän tästä. Aamuyöllä se teki ensimmäistä kertaa tarpeensa, ja sen jälkeen se ei olekaan itkeskellyt. Rankasta ekasta yöstä huolimatta toipuminen on (ainakin mun silmään) lähtenyt todella hyvin käyntiin. Lilo kävelee jalalla jo kuin pro, ottaa sillä ihan oikeanlaista askelta ja varaa sille painoa. Missään vaiheessa se ei ole ollut kiinnostunut jalastaan ja siinä olevasta hervottomasta siteestä.

Lilo, uusi peti, pinkit juoksupöksyt ja ihana sydänkuvio jalkapaketissa.







































Helteet ja Lilon tilanne ovat valitettavasti vieneet jossain määrin huomiota pois Loki-parasta. Mulla ei yksinkertaisesti vuorokauden tunnit riitä Lilon aktivoimiseen, Lokin turbolenkkeihin, kotitöihin ja opiskeluun. Normaalisti kun meillä lenkit ovat 2-3h luokkaa, niin nyt on pitänyt ne nipistää 1,5-2h pituisiksi. Helle on kuitenkin ystävä tässä asiassa, sillä eipä tuo koira ihan kauheesti tunnu jaksavankaan. Ollaan koitettu noissa tuntimäärissä mahduttaa lenkkeihin monipuolisuutta - uimista/kahlailua, leikkiä, vapaanaoloa ja ennen kaikkea treenaamista. Ollaan jauhettu yksittäisiä juttuja - peruuttamista, istu/maahan/seiso, perusasentoa, seuraamista... edistystäkin on vähän nähtävissä. Myös frisbee on muuttunut kokoajan mieluisammaksi jutuksi, ja sitä heitellään aika ajoin.


Hidastahan tuo on, mutta siitä se lähtee! :D



Ai niin, ennen Lilon leikkausta koirat pääsivät maistelemaan mökkielämää viikon verran, kun olimme niiden, isäni ja veljeni kanssa vuokramökillä joen rannassa Äänekoskella. Lilo tietysti joutui olemaan pihassa narun päässä, mutta kyllä sekin näytti varsin kovasti nauttivan pihassa oleskelusta, ihmisten jakamasta huomiosta ja ympäristön vaihdoksesta. Loki tietysti oli oikein elementissään saadessaan tutkiskella tonttia, käydä uusissa maisemissa lenkeillä, uida sydämensä kyllyydestä ja tietysti haukkua oman äänensä kaiulle. :D Koirat käyttäytyivät varsin mallikkaasti, ja meillä oli ihan supermukava viikko ja hienot kelit.

Maisemat olivat varsin mukavat etenkin ilta-auringossa!


Tuo pikkuruinen huussilta näyttävä aitta oli mulle ja koirille. :D

Mitä olisikaan mökkeily ilman herkkuja!

Nam, nam, naudan savunilkkaa!

Pakollinen ryhmäkuva, koirat ja tukka vähän miten sattuu. :D





keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Sairaslomaa tiedossa...

Hupsista keikkaa kun on taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Nyt täytyy sen verran itseäni puolustella, että on kyllä jossain määrin ollut muut asiat mielessä lähiaikoina. Tentteihin lukeminen on vienyt paljon aikaa, mutta kaikista eniten aikaa ja ajatuksia on vienyt meidän vähän surulliset uutiset.

Vähän aikaa sitten Jyväskylässä metsälenkillä ollessamme Lilo ilmeisesti juostessaan kompastui kiveen/juurakkoon - en nähnyt kunnolla, koska neiti oli juuri silloin pusikon takana. Kuului pieni vinkaisu ja Lilo alkoi ontua. Ontuminen ei kuitenkaan vaikuttanut pahalta, joten kokeilin alkuun pitää Liloa vain levossa, ja se auttoikin - pitkän aikaa neitokainen liikkui ihan hyvin. Sitten ontuminen alkoi kuitenkin uudestaan paljon pahempana, ja tarkemmin jalkoja tutkimalla huomasimme, että oikean takajalan polvi on hieman turvoksissa. Menin heti paniikkiin, koska epäilin ristisidevammaa. Ehdin siinä jo itkeskellä ja ahdistua, koska olen tietysti lukenut netistä kaikista pahimmat kauhutarinat siitä, miten ristisidevamma on aloittanut vammojen ja leikkausten putken ja sitä rataa. Seuraavana iltana menimme Pitäjänmäkeen eläinlääkäriin, ja pelko osoittautui oikeaksi...

"Vastaanotolla Lilo ontuu voimakkaasti oikeaa takajalkaansa. Ei varaa juurikaan painoa oikealle takajalalle. Polvi turvonnut. Vetolaatikkotesti positiivinen.

Lilo rauhoitettiin polven röntgenkuvausta varten. Oikean polven crista tibiaen (sääriluun yläpään harjanne) luutumislinja hieman aukinaisempi kuin vasemman.

Lilolla on oikeassa takajalassa eturistisiteen ruptuura."

Tuon aukinaisen luutumislinjan takia tuli käsky pitää Lilo kolme viikkoa täyslevossa (vain rauhallisia tarpeidentekolenkkejä remmissä) ennen leikkausta. Paniikki hieman lieveni, kun lääkäri vakuutti, että jalka saadaan leikkauksella kuntoon. Kyse on kuitenkin traumaperäisestä vammasta, joten ei ole lainkaan todennäköistä, että vaiva uusiutuisi toisessa jalassa. Tämähän olisi siis tilanne, jos kyseessä olisi jokin rakenteellinen vika.

Kolme viikkoa kuulosti todella pitkältä ajalta pitää nuori, energinen koira täyslevossa, mutta nythän ajasta on selätetty jo kaksi viikkoa. Leikkaus on torstaina 24.7. Lilo on pärjännyt hienosti levossa, eikä suuria turhautumisen merkkejä ole vielä ainakaan nähtävissä (mitä nyt innostuu kivoista asioista vähän enemmän ja herkemmin :D). Onneksi olen lomalla ja kelit ovat suosineet, niin olen voinut ottaa Lilon aina mukaan pihalle seuraksi lukemaan tenttiin. Siinä sitten ollaan välillä pelattu älypelejä, Lilo on saanut savunilkkoja kaluttavaksi ja suurimmaksi osaksi neiti on vain makoillut vierellä ja tähystellyt ympäristöä. Kyllä nuo koirat vaan ovat sopeutuvaisia elukoita, olosuhteisiin nähden on Lilo pysynyt hirveän reippaana ja iloisena.

Näin se Lilo kannusti mua opiskeluun!
Leikkauksen jälkeen on toki lisää lepoa tiedossa, mutta ilmeisesti on tarkoitus, että jalkaa aletaan käyttää mahdollisimman nopeasti. Eli suhteellisen pian leikkauksen jälkeen saa jo kävellä rauhallisia remmilenkkejä, pidentäen niitä asteittain. Jos kaikki menee hyvin, niin suunnilleen 1,5kk päästä leikkauksesta jalka pitäisi olla jo melko lailla entisessä kuosissaan.

No niin, jospa sitten jotain positiivista vielä lopuksi, sillä ei ihan kaikki sentään ole ollut pelkkää kurjuutta. :D

Lokin kanssa olen nyt sitten tietysti lenkkeillyt ilman "pikkusiskon" läsnäoloa, ja vaikka Lokia selvästi yksinäisyys masentaakin, niin olen voinut keskittyä siihen lenkeillä 100% ja hioa tokoliikkeitä. Meillä on ollut tokosta piiiiiitkä tauko, enkä ole jaksanut sitä kauheasti viilailla, mutta nyt ollaan sitten koitettu paikata aukkoja. Seuruu on ollut todella leväperäistä - Loki on edistänyt ja irronnut helposti. Nyt ollaan otettukin seuruut tehotreeniin, ja nyt on todella tiivistä menoa! Samoin paikkamakuu on edistynyt hämmentävänkin paljon, nyt sujuu jo usean minuutin paikkamakuut ilman ongelmia ja ilman välipalkkaa, eikä ole minkään sortin piippaustakaan kuulunut. Hyvä me! Ehkä sitä vielä loppukesästä/alkusyksystä joihinkin mölleihin saattaisi uskaltautua...

Loki täytti myös 2 vuotta 23.6.! Lahjaksi iso mies sai pari uutta lelua - vinkupallon ja frisbeen. Erityisesti vinkupallo on ollut suuressa suosiossa.







































Loki sai vielä yhden lahjan, joka kylläkin oli ehkä enemmän lahja minulle kuin Lokille... nimittäin uuden sade-/kurahaalarin! :D Lokilla on ollut viimekesänä käytössä eläinkaupasta ostettu Hurtan sadehaalari, joka oli A) todella huono ja B) kesti käyttöä vain muutaman kuukauden ennen kuin repesi rintasaumasta. Sen jälkeen Lokilla oli käytössä itse tehty sademantteli, mutta mantteli ei estä kriittisten paikkojen - eli lähinnä vatsan - kuraantumista. Senpä takia päätin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ihan kunnon sadehaalarin, joka varmasti kestää ja täyttää tehtävänsä.



Täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Lokin mittaaminen ei ole kovin helppoa, joten arvelutti, että osaanko tehdä haalarista hyvin istuvan ja oikean kokoisen. Haalari istuu superhyvin, ja Loki pystyy liikkumaan, juoksemaan, hyppimään ja pissaamaan estotta. Lahkeet voi kiristää tarroilla, mikä on todella hyvä ominaisuus. Rinta ei takuulla pääse kurastumaan, sillä kaulus on korkea ja kumilenksun avulla myös pysyy ylhäällä. :) Ja vaikka Loki näyttääkin kuvassa hieman nöyryytetyltä, ei sitä ulkona ole nähtävissä. :D Se suhtautuu haalariin oikein hyvin.

Lämpimien kelien takia ollaan myös intouduttu uimaan. Olemme muutamaan otteeseen körötelleet Annan ja Annan koirien kanssa Tuusulaan lenkkeilemään. Siellä on hiekkakuopat, minne monet ihmiset vievät koiriaan (ja itseään :D) uimaan. Lähinnä olemme siellä uittaneet vain koiria, mutta viime viikolla menimme myös me ihmiset uimaan. Uimme pitkiä matkoja, ja Loki ui perässä ja jaksoi todella hyvin! Sain muutenkin olla Lokista erittäin ylpeä. Kuopilla oli paljon porukkaa, niin ihmisiä kuin vapaana olevia koiriakin, ja vaikka Loki onkin todella epävarma vieraita koiria kohtaan, suhtautui se tällä kertaa koko häslinkiin varsin rennosti ja kypsästi. Kertaakaan ei meidän koirat karanneet muiden luokse, eivätkä muutenkaan aiheuttaneet mitään hämminkiä. Pari ohikulkevaa naista kehaisikin meidän koirien käytöstä, tuntui tosi hyvältä. :) Ainoa miinus oli se, että astuin veden pohjassa olevaan lasiin (kenties pullonpohjaan) ja varpaaseen tuli todella syvä haava, joka ei ole vieläkään parantunut. Onneksi koirille ei käynyt mitään.








































Viimeisenä positiivisena kertomuksena on se, että ennen loukkaantumistaan Lilo pääsi osallistumaan elämänsä ensimmäisiin mätsäreihin. Varsin hyvin meillä menikin, tuloksena sijoitus SIN4. Kotiin viemisiksi saatiin pokaalin ja rusetin lisäksi nameja, luita ja kirja. Olen itse aina todella häslä ja epävarma kehässä, joten siihen nähden ihan hyvä suoritus kyllä. :)

Kuva: Anna Mertaoja