Käsitöitä ja aksaa

Joulukuun puoliväli, ja pyh... lumi tuli, lumi suli ja nyt on taas rapakeli. :/ Ehdin jo innostua siitä, ettei Lokille tarvitse jatkuvasti olla kiskomassa kurahaalaria päälle, eikä sitä tarvitse pestä jokaikisen lenkin jälkeen, mutta nyt on taas palattu arkeen. Turhauttaa siivota, kun kohta taas muistuttaa kämppä Saharaa... eilen oli Loki kaverikoiran kanssa mylläämässä mutapellolla (voitte vaan kuvitella), ja vaikka huljuttelin sitä suihkussa lähes puoli tuntia, harjasin, föönasin ja vaikka mitä, niin siitä huolimatta Loki jätti jälkeensä pienen hiekkalaatikon siihen kohtaan, missä se oli nukkunut. >:( En tykkää. Mutta tiistaina lähdetään koko konkkaronkka Jyväskylään, jossa pitäisi olla edes vähän kylmempää ja lumisempaa, ehkäpä se vaikuttaa asiaan.

Keskiviikkoaamuna onkin sitten todella jännät paikat, koska Lokille on varattu kastraatioaika 09:30. Loki onkin nyt sitten treenannut ja riehunut oikein "varastoon", jotta malttaisi sitten olla sairasloman ajan paikoillaan. Tosin Loki ottaa muutenkin sisätiloissa hirveän rennosti, niin en usko, että tulee sen kanssa ongelmia. Loki kastroidaan lähinnä siis Lilon takia, mutta tietysti odotan siltä muitakin "plussia" arjen sujuvoittamiseksi. Lokilla tulee sellaisia parin viikon kausia, että hajut ja nartut kiinnostavat poikkeuksellisen paljon, ja silloin se on vähän ärsyttävä ulkoilutettava, kun nenä kokoajan ajautuu maata kohti ja nartut saavat pienen piipityksen aikaan. Tärkein odottamani vaikutus kastraatiolta on kuitenkin se, etteivät muut urokset enää kohtelisi Lokia uroksena. Se kun kerää poikkeuksellisen paljon puoleensa urosaggreja uroksia, vaikkei edes puistossa käy. Viimeksi tällä viikolla remmilenkillä ollessamme eräs irtomäykky kävi varoittamatta Lokin päälle jostain pimeästä pusikosta. Näitä on Lokille sattunut ihan liian monta kertaa, toivottavasti leikkauksen jälkeen ei enää.

Lilon kanssa arki on pääosin sujuvaa - se on todella helppo lenkitettävä, pysyy hirveän hyvin myös vapaana ollessaan mukana, tottelee ja hallitsee käytöstavat. Ainoa pientä stressin poikasta aiheuttava asia on yksinolot, jotka eivät ole ihan niin ongelmattomia kuin Lokilla aikanaan. Ne yleensä ovat sitä luokkaa, että jotain pientä sotkua on tehty (ei mitään dramaattista, korkeintaan joku paperi silputtu tai vaatteita levitelty lattialle) ja haukkumista on kuulunut 1-2min jossain vaiheessa yksinoloa (äänitän siis yksinolot). Kerran ihan alkuaikoina oli Lilo huutanut n.40min, mutta se johtui siitä, että sillä oli vatsa tosi löysällä ja se oli oksennellut aiemmin päivällä. Mutta nyt sitten eilen olimme Lokin kanssa neljä tuntia poissa peltoleikkien takia, ja Lilo oli A) kaatanut koiraportin ja B) haukkunut säännöllisen satunnaisesti ensimmäiset kaksi tuntia. Todella poikkeavaa käytöstä siltä, mikä pisti hieman säikäyttämään. Luulen kuitenkin, että syynä oli se, että Loki oli haukahtanut rappukäytävässä pelottaville lattian vahaajille (:D), ja Lilo oli tietysti kuullut sen --> pyrkinyt portin yli isoveikan luokse --> kaatanut portin --> säikähtänyt entisestään. Toivon todella, että syy olisi se, ja ettei tällainen huuteleminen enää toistuisi. Jätin vielä testiksi koirat n. 20min ajaksi yksin, kun kävin kaupassa, ja silloin olivat olleet ihan hipihiljaa. Ehkäpä tämä oli nyt vain yhden kerran juttu. Tänään tulee vielä asia testattua, kun joudun menemään kaupungille kangas- ja joululahjaostoksille, missä varmaan vierähtää vähintään pari tuntia.

Keskiviikkona olin poikkeuksellisesti Lokin kanssa hallilla, ja Lilo oli sen ajan hoidossa. Halusin tehdä Lokin kanssa vähän itsenäistä aksaa, ja nyt oli kerrankin pojalla täysin vire kohdallaan. Se teki töitä mielettömän hyvin, ja kaikki toimi.

Aluksi tehtiin seuran treeneissä tehtyä kontaktiharjoitusta. Eli hallin sivulle laitettiin agipöytä, jonka reunalta laitettiin lattialle laskemaan puomin toinen sivu. Eli käytössä ei ollut koko puomi, vaan pelkkä loppukontakti. Käskysanalla "touch" Lokin pitäisi itse hakeutua kontaktille oikein (takajalat kontaktilla, etujalat maassa, ei väliä istuuko/seisooko/makaako) ja odottaa siinä. Naksuttelen ja palkkaan sitä muutaman kerran, mieluiten aina silloin, kun Loki katsoo maahan (ja sehän katsoo :D). Sitten kävelen eteen, missä odottaa targetilla palkka. Kun Loki katsoo targettia, kutsun sen käskysanalla "tule", ja Loki tulee targetille. Tämä on sujunut ihan jees myös seuran treeneissä, mutta Loki ei oikein ole hahmottanut oikeaa paikkaa kontaktilla - välillä toinen takajaloista on maassa, välillä etutassutkin jää kontaktille. Keskiviikkonakin harjoitus alkoi näillä samoilla virheillä, mutta jossain vaiheessa Lokin päässä syttyi lamppu, ja se alkoi hakea toistuvasti oikeaa paikkaa. Olin ihan ekstaasissa, koska tuo oli todellinen breaking point, jonka avulla päästään todella paljon eteenpäin kontaktitreenissä. Hyvä me! :D

Sen jälkeen tehtiin keppitreeniä verkkojen kanssa. Loki ei ole ihan hirveästi tehnyt itsenäisesti keppejä, olisiko tämä ollut nyt kolmas kerta. Kuitenkin harjoitus on Lokille todella mieluisa, ja juttu lähti luistamaan heti alusta asti. Kokeilin  sitten harjoituksen aikana ottaa verkkoja pois, ja lopussa Loki suoritti kepit mallikkaasti niin, että kaksi verkkoa puuttui (alusta ja lopusta). Olin tosi tyytyväinen ja mieli teki teettää lisää, mutta säästelin koiraa ja lopetettiin onnistumiseen, mikä oli varmasti hyvä ratkaisu.

Tässä video treenin keskivaiheilta, kun verkkoja oli poistettu yksi:

Sitten päätettiin vielä treenata pikkuisen irtoamista vauhtiympyrän avulla. Tätä oltiin tehty hieman pidempänä versiona parin viikon takaisissa seuran treeneissä, ja se ei silloin mennyt mitenkään ihan mahtavasti. Hidasta oli ja vaati ohjaamista aivan loppuun saakka. Edelleenkään se ei irtoa kovin hyvin, mutta nyt sentään vauhtia riitti!

Hyvä Loki! <3

***

Kilometripostaus jatkuu... nimittäin typerien loska- ja sadekelien takia jouduin tekemään Lilpalle vielä yhden ulkoilutakin. Käytössä oli vain jämäkankaita, joten takista tuli hieman veikeä ja monenkirjava, mutta hoitaahan se asiansa. Samalla ajattelin tehdä tähän "ohjeet" tai lähinnä sen tavan, jolla itse olen tehnyt näitä takkeja. Toivottavasti siitä on edes jollekulle hyötyä. :) Tätähän voi siis soveltaa myös fleecetakin tai toppatakin tekoon pelkästään kankaita muuttamalla.

Koiran takkiohje

Vaihe 1: Piirrä palat

Itse en käytä kaavoja, koska Lilo kasvaa kokoajan ja teen takeista usein vähän eri mallisia, joten olen kokenut parhaaksi vain piirtää palat silmämääräisesti. Se ei ole vaikeaa, pitää vain käyttää apuna selänpituutta ja kaulanympärystä, jotka ovat mielestäni ehkä takin suhteen tärkeimmät mitat.

Ensin piirsin ja leikkasin punaisesta collegesta (vuorikangas) kaksi kuvassa näkyvää palaa, ja sitten näiden avulla piirsin vastaavat ulkoilukankaaseen.

Itselläni oli tosiaan hyvin niukasti kangasta käytettävissä, joten jouduin tekemään päällipalat kahdesta eri ulkoilukankaasta. Älkää välittäkö siitä, vaan kuvitelkaa, että kyseessä on yhtenäinen kangas. :D

Vaihe 2: Ompele selkäsaumat yhteen

Seuraavaksi ommellaan sekä vuori- että päällipalat selästä yhteen. Eli ensin neulataan oikeat puolet vastakkain, ja sitten vaan ompelukoneella surrataan.

Tässä siis näkyy selässä nuppineulat, joiden yli sitten ompelen:

Vaihe 3: Ommellaan vuorikangas kiinni päällikankaaseen

Tämän teen itse niin, että laitan nuppineuloilla vuorikankaan ja päällikankaan reunoistaan yhteen, taas kerran oikeat puolet vastakkain. Kaula-aukon kohta jätetään neulaamatta ja ompelematta, koska sen kautta tekele käännetään sitten takaisin oikein päin.

Näin kankaat on neulattu yhteen reunoistaan:

Vaihe 4: Siistitään reunat













Kun tekele on käännetty oikeinpäin, näyttää takki enemmän pussimaiselta möntiltä kuin oikealta takilta. :D Se johtuu siitä, että reunat ovat pussimaiset. Siksi ne siistitään, eli ommellaan takki reunoja pitkin mahdollisimman läheltä reunaa. Edelleenkin kaula-aukko jätetään rauhaan.

Näin ikään:

Vaihe 5: Rinta

Takki ei ole vielä kiinni rinnasta, joten se täytyy tehdä seuraavaksi. Itse olen tehnyt niin, että takissa on rinnan kohdalla runsaasti liikkumatilaa, eli rinnusta on ommeltu kiinni vain ihan kaula-aukon juurelta. Kuva keroo paremmin:

Eli lärpäkkeet menevät limittäin, ja ne ommellaan yhteen vain tuosta kohtaa, missä neula on. Näin takki pysyy tukevasti päällä, mutta liikkuu koiran liikkeiden mukaan, eikä näin estä suuria liikkeitä esim. juostessa ja leikkiessä.

Vaihe 6: Mahapala

Nyt takki on jo suht pätevän näköinen, ja sitä kannattaa sovitella koiran päälle, jos mahdollista. Voit katsoa silmämääräisesti, kuinka iso mahapalan kannattaa olla, jotta se suojaisi vatsaa mahdollisimman hyvin ja ulottuisi molemmilta puolilta tarpeeksi lähelle selkää. Itse en jaksanut sovitella, vaan tein mahapalan silmämääräisesti.

Taas piirsin ja leikkasin ensin vuoripalat, joiden avulla tein samanlaiset ulkoilukankaasta. Kuten näette, ulkoilukangasta ei ollut mitenkään turhan runsaasti. :D Kankaat on siis kuvassa kaksinkerroin, eli paloja tulee yhteensä neljä.

Kuvassa palat on neulattu yhteen mahapalan pitkältä sivulta, ja siitä ne kuuluu ommellakin yhteen. Tee se tässä vaiheessa.

Sen jälkeen neulataan vuoripala ja päällipala yhteen, taas kerran oikeat puolet vastakkain. Jätä ompelematta kiinnityslärpäkkeen kohdalta (mahapalan kapein kohta, joka kiinnittyy myöhemmin takin rinnukseen), koska sitä kautta voi kääntää mahapalan taas oikein päin.

Kun mahapala on käännetty oikein päin, voi senkin reunat siistiä samaan tapaan kuin aiemminkin, eli ompelemalla reunoja pitkin.

Tämän jälkeen mallataan takkia taas koiran päälle ja vähän mittaillaan, että kuinka pitkälle mahapalan halutaan ulottuvan. Tämän perusteella voi leikata pätkän leveää kuminauhaa, joka kiinnitetään mahapalan kapeaan lärpäkkeeseen. Jos kuminauhaa ei ole saatavilla, voi lärpäkkeestä tehdä pidemmän - kuitenkin omasta mielestäni kuminauha on parempi, käytännöllisempi ja koirallekin mukavampi.

Kun kuminauha on mahapalassa kiinni, voi sen toisen pään ommella rinnukseen, aivan kaula-aukon alapuolelle - siihen kohtaan, mistä rinnusta on ommeltu kiinni.

Sitten mahapala pitäisi vielä saada kiinni. Taas kerran sovita takki koiran päälle ja mittaile, kuinka pitkät tarranauhat tulee leikata, jotta takki menee helposti kiinni ja jättäisi kenties vielä vähän säätövaraakin. Toiselle puolelle mahapalaa tulee "pehmeä" tarranauha ja toiselle puolelle karhea. Ole tarkkana, että karhea puoli tulee ommeltua oikein päin.

Nyt on mahapala valmis, enää kaulus ja koristelut jäljellä!

Vaihe 7: Kaulus

Viimeisiä viedään! Eli mittaile koiran kaulanympärystä ja lisää senttejä rohkeasti sen verran, että kaulus varmasti mahtuu menemään tuskatta koiran pään yli. Mielummin hieman liian iso kuin liian pieni. Ei ole kiva kiskoa rystyset valkoisina takkia koiran päältä, kun pää juuttuu kaulukseen. Ulkoilukangas ei myöskään anna periksi, joten sitä suuremmalla syyllä kauluksen on oltava riittävän leveä. Mittaa myös pituus - itse tykkään, että korvatkin jäävät peittoon ikään kuin hupuksi jos sataa. Kaulusta voi muina aikoina kääriä lyhyemmäksi. Lilolla mitat ovat suunnilleen 37 + 25 + saumanvarat.

Piirretään näiden mittojen mukaan siis kaksi tuubia (vuori- ja päällikankaasta), jotka ovat piirtovaiheessa suorakaiteen muotoisia. Niiden mitat on siis koko leveys (kaulanympärys) ja koko pituus.

Tämän jälkeen molemmat palat ommellaan tuubeiksi, oikeat puolet vastakkain.

Sitten tulee haastava osuus, nimittäin kauluksen ompeleminen takkiin kiinni. Takki käännetään ensin kaula-aukon kautta nurinperin.

Tällä tavalla (tosin mahapala kannattaa työntää tekeleen sisälle pois tieltä):

Tämän jälkeen molemmat tuubit laitetaan nuppineuloilla kiinni kuvassa näkyviin kaula-aukkoihin, niin että tuubit on ensin käännetty OIKEIN PÄIN. Tällä tavalla tulee taas oikeat puolet vastakkain. Ulkoilukankaasta tehty tuubi on siis oikein päin neulattu vastaavaan ulkoilukangaskappaleeseen niin, että tuubi on ikään kuin takin "sisällä". Sama juttu vuorikankaan kanssa. Hankala selittää, mutta ehkä kuva taas auttaa:

Kun reunat on ommeltu, voi takin taas kääntää oikein päin jomman kumman kaula-aukon kautta. Simsalabim, takissa on nyt kaulus!

Kauluksen yläreuna kuitenkin on vielä avonainen, joten se pitää siistiä. Itse teen sen niin, että käännän sekä vuorikangasta että päällikangasta reunasta hieman sisäänpäin -> nuppineulaan -> ompelen mahdollisimman läheltä reunaa. Näin siitä tulee siisti.

Kas näin:

Nyt on takki valmis! Jos haluat lisätä takkiin koristeita tai esim. heijastimia, voit sen vielä tehdä. Se tuskin tarvitsee ohjeistusta. :) Itsekin aion vielä heijastinnauhaa takkiin ommella, mutta nyt oli kiire saada takki messiin sateiseen metsään, joten vielä en ehtinyt.

Sitten vielä ihastellaan lopputulosta.

Kaulus käärittynä:

Kaulus pitkänä:

Mannekiini revittiin uniltaan kuvattavaksi, siitä johtuu kärsivä ja uninen ilme. :D

Jos ohjeesta jäi jotain kysyttävää, niin kysykää rohkeasti kommenteissa! Kivoja ompeluhetkiä! :)

Bonuksena vielä kuva fleecehaalarista, jonka tein Lilolle viikko sitten:

Ehkä jaksan joskus tulevaisuudessa tehdä siihenkin ohjeet, katsotaan. :D

Ihana viikonloppu!

Kylläpä nyt on taas tänään kelvannut ulkoilla ja muutenkin puuhailla piskien kanssa, kun on ollut ihana aurinkoinen ilma! Ikävä kyllä valoinen aika on todella lyhyt (7 tuntia), mutta näin viikonloppuna onneksi ehtii käyttää lähes tämän koko ajan hyväksi. :)

Ensin käytiin Lilon kanssa pitkällä metsäretkellä. Lokin jätin kotiin, koska osasin ounastella, että tällä tavalla "prime time"-aikaan ja hyvällä ilmalla metsä olisi täynnä maastopyöräilijöitä, joita Loki pelkää. Oikeassahan minä olin, meitä vastaan tuli lähemmäs kymmenen eri maastopyöräilijää. Lilo ei onneksi ole noista moksiskaan, ja nämä yksilöt oli vielä hyvin koulutettuja. ;) Osasivat nimittäin hidastaa kohdalla ja odottaa, että me huomataan ja väistetään.

Kukkulan kuningatar? :D

Pikkupuppana. <3

Kuten kuvista näkyykin, on Lilo saanut taas uuden takin käyttöönsä. :) Tämän olisi tarkoitus nyt olla viimeinen takki, joka on pentukokoa. Kohta (toivottavasti!) tuleekin jo lunta ja pakkasta, ja seuraavaksi takiksi teenkin todella reilun kokoisen toppatakin, jolla pärjää vähän pidemmälle. Senkin päällikangas tulee kuitenkin pitämään myös vettä ja tuulta, jotta mahdollinen (=todennäköinen? :D) räntä ja loska ei pääsisi ihan koko koiraa kastelemaan. Sen lisäksi teen vielä myöhemmin talvella kunnon fleecehaalarin, jonka avulla ulkoillaan sitten ne kovimmat pakkaset. 

Tämän uuden takin tein jämäkankaista, joten se jäi selästä vähän turhan naftiksi, kun kangasta ei riittänyt tarpeeksi. Joten siitäkin syystä toivon, että tulisi pian kylmempää, ja Lilo pääsisi käyttämään toppatakkeja. Älkääkä hyvät ihmiset koskaan ostako tuota tummansinistä ulkoilukangasta, jos joskus sitä jossain näette. Se on ihan kauhea kangas työstää! :D Sen sijaan tuohon pirtsakkaan Hello Kitty -ulkoilukankaaseen olen rakastunut. <3 Se saa mut hyvälle mielelle, ja lisäksi se on helppoa käsitellä, jämäkkää, ja kestää erittäin hyvin Suomen syksyä. ;)

Tässä vielä hurjan hyvälaatuinen (:D) kuva takista:

Ja eipä Lokikaan ihan ilman aktiviteettiä jäänyt! Nimittäin menimme bussilla Jakomäkeen treenailemaan Heidin ja Javan kanssa eräälle isolle hiekkakentälle. Minun ja Lokin oli tarkoitus aloitella meidän "lelun tunnistus"-projektia. Eli ideana olisi, että Loki osaisi eri lelujen joukosta koskettaa sitä lelua, jonka nimen sanon. Haluan kannustaa Lokia tarjoamaan omia ehdotuksiaan, joten lelua sai koskettaa nenällä tai tassulla, tai sen sai jopa tuoda mulle. Loki päätti sitten, että tassulla läpsäiseminen on hyvä tapa merkitä oikea lelu. ;)

Päästiin asiassa hyvin alkuun, Loki tunnistaa nyt kaksi lelua nimeltä - patukan ja narupallon. :) Loki tykkäsi tästä tekemisestä todella paljon, ja se oli hirveän innoissaan. Välillä poitsua meinasi vähän turhauttaa, jos meni väärin, mutta turhaumat oli hyvä purkaa esillä oleviin leluihin... ja Lokille toimii naksutin tosi hyvin, joten käytettiin sitä tässäkin puuhassa.

Tärkeintä näissä treenaushetkissä on kuitenkin odottelun ja rauhoittumisen harjoitteleminen. Lokilla esiintyy pientä (tai suurta) piippausongelmaa, kun ollaan menossa treenipaikalle. Piippaa joskus myös vuoroa odotellessaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää, joten käytettiin nyt ihan kunnolla aikaa asian työstämiseen. Bussipysäkiltä ei kävelty kentälle, jos koira piippasi. Yhdestäkin vikinästä käännyttiin takaisin lähtöruutuun. Tätä samaa ollaan tehty agilityhallille kävellessä (joten joudutaan aina varaamaan todella paljon aikaa ennen treenejä), mutta työ on alkanut tuottaa tulosta. Loppujen lopuksi melko vähällä ajalla päästiin eteenpäin. Myöskin periaatteena on nyt se, että piippaavan koiran kanssa ei tehdä yhtään mitään, vaan odotetaan niin kauan, että se oikeasti on hiljaa ja rauhallinen. Tässäkin mielessä itsenäiset treenit on parhaita. Ohjatuissa treeneissä ja kursseilla ei oikein voi vaikuttaa aikatauluihin ja omaan suoritusvuoroon. Toki voi sanoa, että me ei nyt tulla, kun tää piippaa, mutta ei ole kiva maksaa maltaita sitten siitäkään...

Lopuksi sitten palkitsin Lokin rankasta ajattelutyöstä kivoilla ja vauhdikkailla leikeillä kera narupallon ja patukan. :D Harjoiteltiin siinäkin sitten salakavalasti vähän itsehillintää ja impulssikontrollia, eli aina välillä pyysin riehumisen lomassa Lokia istumaan ja odottamaan, pyytämään lupaa, ottamaan kontaktia, päästämään irti jne. Nämä sujuivat yllättävän hyvin. Loppujen lopuksi koko reissuun vierähti yli kolme tuntia, joten nyt on herra vähän väsynyt. :)

Väsymykseen ehkä osaltaan vaikuttaa se, että eilen oli molemmille koirille jännä päivä. Saatiin nimittäin "päivähoitoon" Lilon pentuesisko ja myöskin Lilon reilua vuotta vanhempi puolisisko. Eli kämpässä oli kolme whippetneitokaista ja Loki. :D Olin etukäteen odottanut vipinää ja vilskettä, mutta hyvin rauhallista täällä oli. Kaikki lähinnä nukkuivat, ainoastaan pennut välillä vähän painiskelivat keskenään. Iltakäppäilylläkin käytiin neljän koiran voimin, ja hyvin niitä pystyi ulkoiluttamaan yhtä aikaa. Ne kävelivät kaikki neljä koiraa yhdessä tiiviissä pinkassa, eikä ketään tarvinnut mitenkään erikseen komentaa. :D Oli rentouttavaa.

Marraskuu, mikä marraskuu?

Heippatirallaa taas! Tässä ollaan marraskuuta vietelty oikein suuresti keleistä nauttien, eikä tosiaan uskoisi olevan marraskuun loppupuoli. Ihanaa auringonpaistetta ja jopa lämpöä on riittänyt, ja on ollut yhtä juhlaa päästää koirat usein telmimään pelloille ja metsään.

Lilo etenkin on päässyt telmimään siskojensa sekä muiden whippettien kanssa oikein urakalla. Lauantaina suuntasimme taas kohti Jakomäkeä, jossa pentukatras sai leikkiä sydämiensä kyllyydestä.

Siskon kanssa pitkospuilla. (Kuva: Riina Tuominen)

Hurja peto! (Kuva: Riina Tuominen)

"Minä olen vain tämmöinen pieni viaton whippetinpentu, en ole yhtään söpö..." (Kuva: Riina Tuominen)

Eilenkin päästiin nauttimaan hienosta säästä läheisellä pellolla. Lilon siskot asuvat lähellä, joten lenkeillä tulee törmättyä todella usein. Näin kävi eilenkin, ja koirat pääsivät taas kerran viettämään aikaa keskenään. Myös Loki on ollut mukana, vaikkakin olen sitten puuhaillut sen kanssa kaikenlaista muuta sillä välin, kun hippetit ovat leikkineet keskenään. Loki on kuitenkin sielultaan pesunkestävä paimenkoira, eikä sen psyyke tahdo kestää sitä, että "lauma" hajoaa tuhatta ja sataa ympäri peltoa, eikä suostu sen paimennettavaksi. :D Järkyttävä stressi! Mutta Loki on sitten leikkinyt ja treenaillut mun kanssa vähän sivummalla, ja on pärjäillyt ihan kivasti ja rennosti.

Mitähän nämä elukat ovat? Gaselleja vai hyppyrottia? (Kuva: Anna Mertaoja)

Perhepotretti. :D Mä nyt jotain muikistelen tossa, vissiin jutustelen jotain Lokille. (Kuva: Anna Mertaoja)

Kyllä se Lokikin osaa joskus edustaa! (Kuva: Anna Mertaoja)

...vaikkakin joskus menee vähän suu mutrulle. :D (Kuva: Anna Mertaoja)

Minun uljas pikku prinssini. <3 (Kuva: Anna Mertaoja)


Lokilla on teini-ikä suuresti helpottanut, ja mörköilyt ja hajujen perään jumitteleminen ovat käytännössä jo historiaa. Kuitenkin juoksuiset nartut (ainakin lähellä kulkiessaan) aiheuttavat vielä reaktion hormonihyrräisessä teinissä. Lokille onkin nyt sitten varattu kastraatioaika 18.12., minun joululahjani hänelle. :D Toivottavasti sen jälkeen ei enää tarvitse ihanille tyttösille ujeltaa. Myöskin toivon, että muut urokset suhtautuisivat Lokiin hieman suopeammin leikkauksen jälkeen, kun poitsu ei sitten enää poitsulta haise. Lokihan on itse ihan ok muiden urosten suhteen, mutta jostain syystä Loki on aika usein urosten mielestä tosi inha.

Sitten vähän treeniuutisia! Olen nyt pitänyt Liloa mukana tuolla omatoimisella hallivuorolla, ja aion tehdä niin ainakin tämän talvikauden ajan. Kahden koiran kanssa treenaaminen on rasittavaa, ja haluan viettää Lilon kanssa myös kahdenkeskeistä laatuaikaa, jota sillä ei niin kovasti ole aiemmin ollut. Ei olla tietenkään mitään "kunnon treeniä" tehty. Ollaan lähinnä tutustuttu treenitilanteeseen ja halliin, tehty kaikkea kivaa leikkimielisesti, esim. luoksetuloja ja agilityputken suorittamista. :D Putki onkin Lilolle erityisen mieluinen, rohkea likka menee sujuvasti jo mutkaputkestakin. Ainoa "oikea" asia, mitä hallilla ollaan harjoiteltu, on näyttelyseisottaminen. Lähinnä Lilo vasta tutustuu pöytään ja asetteluun, ja homma onkin tytön mielestä aika kivaa! Itseä vähän jännittää asettelu vielä, onneksi pystyn silmä kovana tarkkailemaan, miten kokeneemmat sen tekevät. ;)

Tässä hieman harjoittelun tulosta. (Kuva: Anna Mertaoja)

Lokin kanssa ollaan edelleen käyty perjantain myöhäisilloissa seuran agilitytreeneissä. Treenaaminen on ollut "ihan kivaa", mutta nyt olen tullut siihen radikaaliin päätökseen, ettei me jatketakaan enää talvikauden jälkeen. Se ei vain ole oikea paikka mulle eikä etenkään Lokille. Loki on kuitenkin harrastuskoiraksi vähän tahmea, siis rauhallinen ja harkitsevainen, ja se vaatii vähän omanlaista treeniä. Tuolla seuran treeneissä (ihan ymmärrettävästikin) homma on aika pikkutarkkaa hiomista, mikä on vienyt Lokilta innon ihan täysin. Viimeisimmissä treeneissä Loki oli jo ihan lopen kyllästynyt koko hommaan, mitä oli tuskallista katsella, koska Loki on aiemmin nauttinut agilitysta yli kaiken. Kuitenkaan me ei tähdätä mihinkään kisauralle välttämättä, joten päätin, että omatoimiset treenit toimivat Lokille kaikista parhaiten. Eli jatkamme varmaankin hallivuokraa vielä ensi vuoden puolella, ja otetaan tokon vastapainoksi sitten välillä pikkurataa ja yksittäisiä esteitä.

Lokin kanssa ollaan aloitettu myös muunlainen "hömpsöttely", eli hajuerottelua ja lelujen tunnistusta. Tällainen puuha on Lokille omiaan, koska siinä ei tarvitse erikseen yrittää nostaa virettä, vaan Loki saa toimia itselleen luontaisella tavalla - keskittyneesti, rauhallisesti ja omaan tahtiin. Ja puuhailun ohessa Loki saa paaaaaljon onnistumisia, kehuja ja namuja, mikä pönkittää sen entuudestaan hieman heikkoa itsetuntoa. On tosi ihanaa nähdä, miten koira nauttii olostaan. :) Pellolla olen heitellyt Lokille frisbeetä ja narupalloa, mistä se nauttii aivan erityisesti, kuten myös vetoleikeistä, joista se on vasta ihan vähän aikaa sitten innostunut.

Etukäteisjoululahjana aion ostaa Lokille vetovaljaat ja itselleni juoksuvyön. Tarkoitus on lumien tultua ruveta hiljalleen treenailemaan vetojuttuja, ensin taakanvedon kautta, ehkä myöhemmin myös pulkanvetoa ja koirahiihtoa. Jos yhtään koiraani tunnen, niin se saattaisi olla se "Lokin juttu". :) Tarkoitus on keväällä myös käydä Lokin kanssa jokin hauska ja lyhyt koiratanssikurssi, koska siinä me ainakin varmasti oltais hyviä! :D Mehän koiratanssitaan koko ajan, Loki rakastaa ns. "turhia" temppuja, pyörähdyksiä, pujotteluja, hyppyjä ja pomppuja... se jopa seisoo ja kävelee takajalkojen varassa, mitä se sitten tarjoaakin vähän turhankin usein...;)

Jälkeäkin olen tehnyt metsään pari kertaa, mutta Lokille ei ole kovin luontaista käyttää nenäänsä, joten se ei ole vielä oikein tajunnut jutun jujua. Ei ole ehkä myöskään ihan mun juttu, joten kokeiluun taitaa tuo jäädä.

No mutta, nyt lähdetään koirien kanssa sateiseen metsään lenkkeilemään! Ciao! :)

Pennelin ensimmäinen mummolavierailu!

No olisikohan tuo banneri nyt vähän paremman näköinen? :D Ehkä! Lilpan kuvasta edelleenkin kiitokset Anna Mertaojalle!

Edelleen meillä sujuu oikein kivasti Lilon ja Lokin kanssa. Koirat tulevat mahtavasti toimeen keskenään, ja Lilo on ollut maailman helpoin ja kiltein pentu! Se on rauhallinen ja mukava kaveri, eikä juuri tee pahojaan.

Lilo saikin nyt viikonloppuna kokea ensimmäisen reissunsa Jyväskylään vanhempieni luokse. Hui! Lokillehan tämä on ihan tuttu juttu, joten isoveikka saikin vähän näyttää mallia, että miten junassa kuljetaan. Hienosti kumpikin koira matkusti, nukkuivat vain koko matkan, eivätkä ottaneet stressiä mistään. :)

Jyväskylässä meitä odotti hieman kurjat kelit. Loki ei paljon kylmyydestä ja sateista välitä, mutta Liloa vähän tahtoo harmittaa, kun varpaat kastuu. :D Mutta kun on takki päällä, niin kyllä se loppujen lopuksi ulkonakin ihan hyvin viihtyy. Etenkin, jos saa riehua metsässä tai pellolla! Lokillakin on ollut kurahaalari ahkerassa käytössä, ja olen ollutkin ostokseen erittäin tyytyväinen. Ei ole tarvinnut Lokia juuri pestä, ainoastaan tassut ovat olleet liejuiset kuralenkkien jälkeen. Mutta nehän on helppo pyyhkiä puhtaiksi.

Pääosa lenkeistä tehtiin vapaana metsässä ja lyhyen matkan päässä olevassa laskettelurinteessä. Rinteessä toimii sulan maan aikana frisbee golf -rata, mutta ilmeisesti huonojen säiden takia ei golffaajia juuri vierailun aikana näkynyt. Mäki on kiva paikka koirille rellestää, koska se ei kuitenkaan ole kovin jyrkkä, ja tilaa riittää vallan mainiosti. Itsekin tykkään, koska näköalat ovat melkoisen mukavat. :) Vapaina ollessaan Loki ja Lilo eivät juuri painiskele, vaikka sisällä sitä tekevätkin. Mutta ulkona lempileikki on ehdottomasti hippa! Lokilla on siis yleensä lelu/keppi suussaan, ja se juoksee Lilo perässään. :D Voi olla, että roolit vaihtuvat sitten, kun Lilppa kasvaa ja vauhtia alkaa kertyä...

Näin hulppeilla näkymillä saatiin lenkkeillä!

Aurinkokin välillä hieman pilkahti...

Aina välillä myös vähän laiskotti...:D

Kuvissa näkyykin (hieman huonosti) Lilolle uusin tekemäni takki! Kyseessä on siis ulkoilutakki, jossa on myös collegevuori, joka antaa myös vähän lämpöä. Kaulus on fleeceä, jossa myöskin tämä sama collegesisus. Takki on ollut ahkerassa käytössä, sillä se sopii näihin märkiin keleihin oikein mainiosti. :) Se pitää tuulta ja vettä, ja vatsapala suojaa myös herkkää karvatonta masua. Eikä ole Lilo näyttänyt juuri palelevankaan, vaikka välillä on asteet käyneet hieman nollan molemmin puolin. Pyöräytin sitten samalla vaivalla siskoillekin mätsäävät takit, ja pentuset olivat jokseenkin hilpeä näky ulkoillessaan yhdessä uniformuissaan:

Kuvasta kiitos Riina Tuomiselle! :) Siskojaan on Lilo päässytkin ahkerasti treffaamaan. Hyvä tuuri on käynyt, kun niin moni Lilpan sukulaisista on saanut kodin ihan lähistöltä! Laitetaanpa hieman kuvasaastetta näistä siskotreffeistäkin... kuvat ovat edelleen Riinan ottamia!

Lyhyesti vielä jotain tuolta harrastusrintamalta... Hallilla ollaan käyty, kivasti on mennyt. :D Lilokin on päässyt kokeilemaan luoksetuloa, näyttelypöydällä hengailua ja jopa putken läpi juoksemista! Hui! Tytteli yllätti rohkeudellaan, kun mutkallakaan oleva putki ei yhtään jännittänyt. Namin himo on kova, kuten "veljelläänkin"...;) Lokin kanssa ruvettu nyt todella pureutumaan agilityyn, ja tulokset näkyvät. Perjantaina on taas treenit, saa nähdä miten pärjätään!

Vilskettä ja vipinää

No nyt on viimein blogin ulkoasu päivitetty syyskuntoon, ja on siinä nyt otettu huomioon uusi perheenjäsenkin! :) Täytyy kyllä sanoa, ettei tuo kuvankäsittely sun muu ole ollenkaan meikäläisen alaa...:D Mutta kelvatkoon nyt, kun parempaakaan ei ole!

Ei ole kyllä ehtinyt elo käydä tylsäksi, kun täällä on kahdeksan pientä tassua jatkuvasti vipeltämässä ympäri kämppää. Koiruudet ovat jo nyt ylimmät ystävykset, ja nauttivat erityisesti sohvapöydän alla painimisesta sekä lelujen levittämisestä ympäri kämppää...;) No hyvä vaan, että tulevat toimeen. Pahimpia höyryjä pääsevät välillä purkamaan onneksi viereiselle pellolle.

Loki nauttii pellolla temmeltämisestä...

...erityisesti jos on lempipallo mukana!

Loki ja Lilo leikkivät hurjan nätisti keskenään, ja Loki on koostaan huolimatta oikein varovainen ja lempeä isoveikka. Harmi, että tajuan ottaa kameran aina liian myöhään esille, ja saan taltioitua vain leikin jälkeiset väsyneet hetket!

Lilon kanssa ei vielä toki olla varsinaisesti "lenkkeilty", mitä nyt lenkkeilyllä ehkä perinteisessä mielessä tarkoitetaan. Ollaan kuitenkin yritetty pitää hihnassa kävelyä muistissa sen verran, että pellolle/metsään/hiekkakentälle mennessä on tytteli opetellut remmissä kävelemään. Muuten saakin mennä hihnatta, ja energiaa piisaakin! :)

Leikkien jälkeen toki uni maittaa - molemmilla.

Paras nukkumapaikka on jossakin, missä on pehmeää ja pimeää. Jos ei pimeää ole, niin hätä keinot keksii - aina voi pään laittaa piiloon!

Ja kuten varmaan moni on huomannut, ulkona on jo kylmä. Ja vaihtelevasti myös märkää. Eli pienen hippetin vaatevarastoa on jo pitänyt lähteä kartuttamaan! Sain takaisin kauan sitten kadottamani ompelukärpäsen, ja (lainassa olevan) ompelukoneen surinaa onkin saanut nyt piskit kuunnella päivät pääksytysten. 

Lilon ensimmäinen vaate, ja myöskin tällä hetkellä ainoa, jota en ole itse tehnyt. Rukan villapaita siis kyseessä. :) Alkaa jo pikkuhiljaa jäädä selästä pieneksi, joten ehkäpä tuosta voisi ottaa mallia ja koittaa pyöräyttää toinen astetta isompi...

Tämän ulkoilutakin tein ekana, ja se onkin Lilon lempivaate. Se päällä viipottaminen onnistuu, ja se pitää vettä ja tuulta. Fleecevuori lämmittää. :)

Tämä fleecehaalari valmistui nyt viikonlopun aikana, ja siinä oli melkoinen homma. Mallia otin Lokin treenihaalarista, joten mittoja piti säädellä ja muokata melko lailla. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. :)

Myös Lilon siskolle tein ulkoilutakin. Varmaan siitä tuli ihan toimiva, ja ainakin Lilolle se oli mitoiltaankin hyvä, mutta materiaaliratkaisujen kanssa tein kyllä emämokan. Täytyypä muistaa jatkossa, että trikoo ja ulkoilukangas eivät rakasta toisiaan. :D Trikoo kun venyy ja paukkuu ja mutkittelee sinne sun tänne, ja ulkoilukangas taas ei anna periksi yhtään mitenkään päin. On mahdotonta koittaa saada ne yhteen nätisti, ja siksi sisäpuolesta tulikin jokseenkin ruttuinen ja epäsiisti...:/ Sori! "Onneksi" lapsoset kasvavat takeistaan pian ulos, ja "joudun" tekemään uudet... ja tällä kertaa teen vuoren ehdottomasti collegesta! :D

Tämä postaus nyt on aika Lilo-painotteinen, joten vähän uutisia myös Lokin treenirintamalta. Keskiviikkona oli kavereiden kanssa hallivuoro Tattarisuolla, ja Loki teki tokoa niin hienosti, etten ollut ihan uskoa silmiäni! Vaikea kuvitella, että vielä pari kuukautta takaisinpäin olin ihan luovuttamassa Lokin tokouran suhteen. Kun treenattiin hiekkakentällä, oli hermot koetuksella sekä koiralla että omistajalla, eikä Loki kyennyt keskittymään yhtään mihinkään. Hallissa se on ihan toinen koira. Tekee innolla ja halukkaasti, ja vieläpä tarkasti ja hyvin. O_O Mikähän siinä hiekkakentässä oli vikana? Olen tullut siihen johtopäätökseen, että vieressä oleva tuttu koirapuisto veti Lokin niin ylikierroksille, että treenaamisesta tuli mahdotonta. Voi olla näin.

Ja me päästiin agilityseuraan vakituisiksi!! :D Halleluja!! Perjantaina oli toinen koetunti meillä, ja se meni erinomaisesti! Tehtiin vaikeaa valssitehtävää ja mua pelotti etukäteen tosi paljon, koska olin ihan varma, ettei me Lokin kanssa mitenkään selvittäisi siitä... mutta vielä mitä! Opittiin tosi nopeasti, ja Loki oli ihan super! Kehuivat sitä päteväksi nuoreksi mieheksi. :---) Ihanaa tietää, että meidän agiharrastuksesta tulee nyt tavoitteellisempaa, ja treenistä huomattavasti tehokkaampaa. Jes, hyvä me!

Loppuun vielä piristykseksi ylisöpö video mun piskien hellyyshetkestä: