Vilskettä ja vipinää

No nyt on viimein blogin ulkoasu päivitetty syyskuntoon, ja on siinä nyt otettu huomioon uusi perheenjäsenkin! :) Täytyy kyllä sanoa, ettei tuo kuvankäsittely sun muu ole ollenkaan meikäläisen alaa...:D Mutta kelvatkoon nyt, kun parempaakaan ei ole!

Ei ole kyllä ehtinyt elo käydä tylsäksi, kun täällä on kahdeksan pientä tassua jatkuvasti vipeltämässä ympäri kämppää. Koiruudet ovat jo nyt ylimmät ystävykset, ja nauttivat erityisesti sohvapöydän alla painimisesta sekä lelujen levittämisestä ympäri kämppää...;) No hyvä vaan, että tulevat toimeen. Pahimpia höyryjä pääsevät välillä purkamaan onneksi viereiselle pellolle.

Loki nauttii pellolla temmeltämisestä...

...erityisesti jos on lempipallo mukana!

Loki ja Lilo leikkivät hurjan nätisti keskenään, ja Loki on koostaan huolimatta oikein varovainen ja lempeä isoveikka. Harmi, että tajuan ottaa kameran aina liian myöhään esille, ja saan taltioitua vain leikin jälkeiset väsyneet hetket!

Lilon kanssa ei vielä toki olla varsinaisesti "lenkkeilty", mitä nyt lenkkeilyllä ehkä perinteisessä mielessä tarkoitetaan. Ollaan kuitenkin yritetty pitää hihnassa kävelyä muistissa sen verran, että pellolle/metsään/hiekkakentälle mennessä on tytteli opetellut remmissä kävelemään. Muuten saakin mennä hihnatta, ja energiaa piisaakin! :)

Leikkien jälkeen toki uni maittaa - molemmilla.

Paras nukkumapaikka on jossakin, missä on pehmeää ja pimeää. Jos ei pimeää ole, niin hätä keinot keksii - aina voi pään laittaa piiloon!

Ja kuten varmaan moni on huomannut, ulkona on jo kylmä. Ja vaihtelevasti myös märkää. Eli pienen hippetin vaatevarastoa on jo pitänyt lähteä kartuttamaan! Sain takaisin kauan sitten kadottamani ompelukärpäsen, ja (lainassa olevan) ompelukoneen surinaa onkin saanut nyt piskit kuunnella päivät pääksytysten. 

Lilon ensimmäinen vaate, ja myöskin tällä hetkellä ainoa, jota en ole itse tehnyt. Rukan villapaita siis kyseessä. :) Alkaa jo pikkuhiljaa jäädä selästä pieneksi, joten ehkäpä tuosta voisi ottaa mallia ja koittaa pyöräyttää toinen astetta isompi...

Tämän ulkoilutakin tein ekana, ja se onkin Lilon lempivaate. Se päällä viipottaminen onnistuu, ja se pitää vettä ja tuulta. Fleecevuori lämmittää. :)

Tämä fleecehaalari valmistui nyt viikonlopun aikana, ja siinä oli melkoinen homma. Mallia otin Lokin treenihaalarista, joten mittoja piti säädellä ja muokata melko lailla. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. :)

Myös Lilon siskolle tein ulkoilutakin. Varmaan siitä tuli ihan toimiva, ja ainakin Lilolle se oli mitoiltaankin hyvä, mutta materiaaliratkaisujen kanssa tein kyllä emämokan. Täytyypä muistaa jatkossa, että trikoo ja ulkoilukangas eivät rakasta toisiaan. :D Trikoo kun venyy ja paukkuu ja mutkittelee sinne sun tänne, ja ulkoilukangas taas ei anna periksi yhtään mitenkään päin. On mahdotonta koittaa saada ne yhteen nätisti, ja siksi sisäpuolesta tulikin jokseenkin ruttuinen ja epäsiisti...:/ Sori! "Onneksi" lapsoset kasvavat takeistaan pian ulos, ja "joudun" tekemään uudet... ja tällä kertaa teen vuoren ehdottomasti collegesta! :D

Tämä postaus nyt on aika Lilo-painotteinen, joten vähän uutisia myös Lokin treenirintamalta. Keskiviikkona oli kavereiden kanssa hallivuoro Tattarisuolla, ja Loki teki tokoa niin hienosti, etten ollut ihan uskoa silmiäni! Vaikea kuvitella, että vielä pari kuukautta takaisinpäin olin ihan luovuttamassa Lokin tokouran suhteen. Kun treenattiin hiekkakentällä, oli hermot koetuksella sekä koiralla että omistajalla, eikä Loki kyennyt keskittymään yhtään mihinkään. Hallissa se on ihan toinen koira. Tekee innolla ja halukkaasti, ja vieläpä tarkasti ja hyvin. O_O Mikähän siinä hiekkakentässä oli vikana? Olen tullut siihen johtopäätökseen, että vieressä oleva tuttu koirapuisto veti Lokin niin ylikierroksille, että treenaamisesta tuli mahdotonta. Voi olla näin.

Ja me päästiin agilityseuraan vakituisiksi!! :D Halleluja!! Perjantaina oli toinen koetunti meillä, ja se meni erinomaisesti! Tehtiin vaikeaa valssitehtävää ja mua pelotti etukäteen tosi paljon, koska olin ihan varma, ettei me Lokin kanssa mitenkään selvittäisi siitä... mutta vielä mitä! Opittiin tosi nopeasti, ja Loki oli ihan super! Kehuivat sitä päteväksi nuoreksi mieheksi. :---) Ihanaa tietää, että meidän agiharrastuksesta tulee nyt tavoitteellisempaa, ja treenistä huomattavasti tehokkaampaa. Jes, hyvä me!

Loppuun vielä piristykseksi ylisöpö video mun piskien hellyyshetkestä:

YLLÄTYS! :D

Nyt kävi monenmoista sattumaa ja tilaisuutta, ja paljon mietintätyötä... ja kaiken tämän tuloksena saanen toivottaa tervetulleeksi uuden jäsenen laumaamme:

Brookway Casablanca Romance "Lilo"

Todella hienoista kuvista suuri kiitos Anna Mertaojalle! :)

Tämä tulee tietysti vähän yllättäen monille (myös itselleni :D), mutta päätös oli kaikesta huolimatta oikea. Toisesta koirasta olen puhunut ja haaveillut jo siitä lähtien, kun Lokin ostin. Rotuja on pohdittu todella laidasta laitaan aina bordercolliesta staffiin ja takaisin. Mutta rodut, jotka jatkuvasti palaili takaisin mieleen, oli dallu ja whippet. Dalmatialaista mietin aluksi pitkään ja ehdin jo soitella potentiaalisen kasvattajan kanssa. Alusta asti kuitenkin mua nakersi pelko ko. rodun terveydestä, ja vähän aikaa sitten kyselemäni pentueen emän sisko kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen. Kyse voi tietysti olla huonosta tuurista jne., mutta tämä sai mut perääntymään. Lisäksi dallujen aktiivisuustaso voi olla kuitenkin vähän liikaa aussien rinnalle. Myös koko mietitytti. Kaksi isoa, voimakasta koiraa yksinasuvalla, autottomalla opiskelijatytöllä voi aiheuttaa haasteita.

NOH, takaisin whippettiin siis! Hain koiraa, joka menisi helposti arjessa, joka olisi rauhallinen ja sosiaalinen, ei ylettömästi vahtisi, joka jaksaisi touhuta ja lenkkeillä ja harrastaakin, mutta jonka kanssa ei olisi pakko harrastaa tavoitteellisesti. Hyvähermoisuus olisi kriteerinä kaiken a ja o. Reipas, tasainen koira olisi juuri passeli. Whippet sopii mun mielestä kriteereihin tosi hyvin, kokokin on kätevä ja turkin helppohoitoisuus varsinkin! :D Ja rodun terveystilannekin miellyttää, ja siltä pohjaltahan rodun valinnassa lähdetään. Mulla oli myös kasvattajasuositukset valmiina, ja Lilon kaksi siskoa asuu naapurissa, joten... noh, loppu onkin historiaa, ja perjantaina neitokainen saapui kotiin.

Kaikki on ainakin toistaiseksi mennyt paremmin kuin hyvin. Loki on ottanut äitikoiran roolin, ja huolehtii ja hoitaa pentua jatkuvasti. Parivaljakko leikkii hurjan nätisti keskenään, ja Loki on tulokasta kohtaan superlempeä ja varovainen. Yhteislenkitykset ovat sujuneet hyvin, molemmat jäävät nätisti yksin kotiin sekä yhdessä että erikseen (yhtä aikaa yksin ollessaan ovat kuitenkin siis eri huoneissa) ja muutenkin kaikki on sujunut aika vaivatta, ainakin toistaiseksi. Lilo on todella reipas ja kiltti tyttö, ja olen jo ihan rakastunut. :) Tulevaisuudessa olisi tarkoitus Lilon kanssa harrastaa vinttikoirien juoksulajeja, näyttelyitä ja "leikkimielisesti" myös agilitya ja tokoa.

Täytyy varmaan nyt sitten muuttaa blogin nimeä ja ulkoasua, jotta tulisi otettua huomioon tämä uusikin kakara. :)

Melkoista hyräkkää ja myräkkää ollut muutenkin tämä kuukausi! Tosiaan Lokin kanssa muutettiin uuteen asuntoon vain pari viikkoa sitten. Stressasin ja pelkäsin kauheasti etukäteen Lokin yksinoloja, kun olen lukenut vaikka mitä kauhutarinoita siitä, miten muutto on laukaissut koirassa eroahdistuksen... no, kyllä se Loki ekana iltana hieman itki mun perään, kun lähdin käymään kaupassa, mutta sen jälkeen ollut taas ihan oma hiljainen, rauhallinen itsensä. Eli hyvin on sopeutunut. :)

Alettiin myös vuokrata vakituista hallivuoroa keskiviikkoisin meidän tokoryhmän kanssa, ja ekat treenit oli viime keskiviikkona. Tosi kiva päästä lämmitettyihin sisätiloihin treenaamaan tän pimeän ja kylmän kauden ajan, ja hallissa Lokikin keskittyy huomattavasti paremmin. Päästiin monta harppausta eteenpäin mm. noutojen kanssa!

Tämän päivän agilitytreeneissä tehtiin vauhtirataa, mutta myös kokeiltiin flyballia jostain kumman syystä. :D Loki oli luonnonlahjakkuus, ja kouluttajan mielestä meidän kannattaisi tutustua lajiin enemmänkin. Loki on kuulemma täydellinen lajin harrastaja; nopea, pallohullu ja sosiaalinen. :D No joo... ehkä joskus, jos jostain ilmestyisi vähän lisää aikaa! Myös meidän eka agilityseuran koetunti sujui hyvin. Treenattiin irtoamista, kontakteja puomilla ja iän ikuisia keppejä. Vielä toinen koetunti jäljellä ja sen jälkeen selviää, päästäänkö vakituisesti jatkamaan seurassa. Viime kerralla tosin kouluttaja vihjaisi, ettei hän ainakaan näe mitään syytä, etteikö päästäisi jatkamaan...:) Peukut pystyyn siis!

Laitetaan nyt tasapuolisuuden nimissä myös pari kuvaa tuoreesta "isoveljestä":

Jyväskylän-vierailulla Loki pääsi taas leikkimään Hasse-seropin kanssa. Vauhtia riitti!

Pellolla oli kivaa pomppia ja telmiä, ja maisemat oli upeita. :)

Ja tältä Loki moisen riemuitsemisen jälkeen usein näyttää. :D Porkkana tyynyksi ja taju kankaalle...