Sivut

maanantai 20. lokakuuta 2014

Viimein VAPAA!

Otsikko jo kertookin tärkeimmän - eli viimein on Lilon neljän kuukauden lepo ohitse, ja tyttö saa palata hiljalleen normaaliin elämään! Kyllä on ollut rankka rumba, mutta kesäinen epätoivo on jo vaihtunut positiivisuudeksi. Loppujen lopuksi aika kului nopeasti, ja Lilo kesti levon todella hyvin, eikä neidin pää hajonnut missään vaiheessa.

Fysioterapiassa käytiin viimeistä kertaa (tai no, mahdollinen kontrollikäynti vielä kolmen kuukauden päästä) viime viikon torstaina. Allastreenin lisäksi fyssari katsoi koko koiran läpi hieroen ja venytellen, etsien jumeja ja jäykkyyksiä. Niitä ei löytynyt yhtäkään, ja liikeradatkin olivat loistavat. Pelkkää hyvää sain kuulla, saatiin jopa siunaus kaikille harrastuksille, jopa rata- ja maastojuoksulle! :D Eli mahdollisesti Lilo pääsee ensi kautena aloittamaan uraansa, jos nyt uskallan sitä niihin juttuihin päästää tämän jupakan jälkeen...

Potilaskertomuksessa luki seuraavaa:

"Lilo tulee fysioterapiaan lopputarkistusta varten. Ei ole näkynyt ontumia. On nyt ollut mukana juoksulenkeillä noin 5-6km matkoja. Kävelylenkit ollut 1,5-2h pisimmillään, ei ongelmia.

Seistessä painonkannatus symmetrinen. Tassunnostot symmetriset. Samoin lihasmassa ja nivelten liikeradat hyvät ja symmetriset. VJM treenissä 16min jaksolla kaksi reipasta ravipätkää. Lilo ravaa ne kauniisti ja jaksaa hyvin. Maton nopeus ravissa 8,5.

Kaikki kunnossa eli paluu normaaliin elämään. Siirrytään asteittain täysin normaaliin liikuntaan. Eli saa päästää vapaaksi ja juosta enemmän. Lilo voisi tulla kontrollikäynnille noin 3kk kuluttua.

Oikein hyvää jatkoa reippaalle Lilolle!"

Eli on varmaan sanomattakin selvää, että fyssarikäynnin jälkeen olin varsin tyytyväinen ja hilpeällä tuulella!

Lilon ensimmäinen hetki vapaana näytti tältä:


Tyttö osaa siis selvästi arvostaa paranemistaan, intoa riittää. Vielä tämä viikko mennään suht rauhallisesti, eli vapaaksi pääsee vain lyhyitä aikoja kerrallaan, suht tasaisilla ja aukeilla paikoilla, joko yksin tai rauhallisten kavereiden kanssa. Ensi viikolla sitten voi jo palata normaaliin, eli saavat Lokinkin kanssa juosta ja riehua. Nyt joutuvat vielä hetken leikkimään ainoastaan sisätiloissa...


Loki taasen on päässyt jatkamaan treeniä ahkerasti. Alo:n liikkeet alkoivat jo kyllästyttää yhtä sun toista (etenkin omistajaa...), vaikka ne eivät suinkaan täydellisesti vielä sujukaan, etenkään koirahäiriössä. Mutta vaihtelun vuoksi ollaan nyt ruvettu ottamaan noutotreeniä mukaan. Se on varmaan ihan viisasta, koska musta tuntuu, että siihen tulee uppoamaan paaaaaljon aikaa...:D Koko yritys on tuntunut jo pitkään melko toivottomalta. Ei ole hyvä yhdistelmä se, etten osaa noutoa Lokille opettaa ja se, että jostain syystä Lokille on kapulan suussa pitäminen ihan hirveän vastenmielistä. Meitä on jo moni treenitoveri koittanut auttaa, mutta tuloksetta... jos jollakulla on vinkkiä meille, niin ottaisimme kyllä kiitollisina vastaan!

Nyt toistaiseksi olen ajatellut edetä hyvin hitaasti, odottaen Lokin oma-aloitteisia ehdotuksia. Muuten ei tunnu menevän juttu perille. Lokia on hyvin vaikea ylipäätään saada kiinnostumaan kapulasta, saati ottamaan sitä suuhun. Mutta kaikista haastavinta on yrittää saada se kantamaan sitä. :D Aloitettiin siitä, että naksuttelin Lokille pelkät nenäkosketukset kapulaan. Kun se alkoi mennä perille, odotan Lokin ottavan kapulan suuhun (ei tarvitse vielä nostaa maasta). Tässä vaiheessa menemme nyt, ja sekin oli työn ja tuskan takana. :D


Seuraava vaihe, jota hieman ollaan jo aloiteltu, on se että Loki nostaisi kapulan maasta. Siitä sitten edetään, jos osataan, kapulan kuljettamiseen jne. En todellakaan tiedä onko tämä hyvä tapa meille, mutta muutakaan en keksi. :/ Kun vielä käytiin ohjatuissa treeneissä, siellä pidettiin kapulaa ihan kädellä koiran suussa ja naksuteltiin siitä. Mutta musta tuntuu, että se teki kapulasta entistäkin vastenmielisemmän Lokille. Sille ei vaan ole yhtään luontaista pitää mitään suussaan (ellei kyseessä ole pallo), ei se tykkää keppejäkään hakea saati kuljetella. Tosiaan, vinkkejä otetaan vastaan! ;)

Agilityssa ollaan jatkettu samalla hömppälinjalla kuin ennenkin. Meinasin viedä Lokin luustokuviin (lonkat, kyynärät ja selkä) vuodenvaihteen tienoilla ja jos siellä näyttää kaikki hyvältä, voitaisiin ehkä ilmoittautua jollekin kurssille. Katsoo nyt. 2o2o-kontaktitreeni on edennyt tasaisesti ja on nyt varsin hyvässä pisteessä, samoin kepit. Nyt pitäisi ottaa ohjauskuvioita lähempään tarkasteluun ja treenata niitä. Ne ei todellakaan kuulu mun vahvuuksiin ja siksi ulkopuolista ohjausta kaivattaisiinkin...:D